Skandinaviaa, modernia ja ripaus 50-lukua

Nyt kun miä olen muuttanut tähän uuteen kämppään, alkaa taas julmettu sisustaminen! Vaikka muuttaminen onkin NIIIIIN sieltä syvältä, on ihanaa aina päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä, ja tyylimuutokset on niin paljon helpompia toteuttaa. Miulla oli pitkään sellainen romanttiseen taittuva sisustus, joka sitten rupes ottamaan vauvan askelia vähän modernimpaan suuntaan. Nyt miua viehättää skandinaavinen modernisuus yhdistettynä 50-luvun sisustustyyliin, tosin 50-luvun tyypillinen sisustus muutenkin omaa aika modernia muotokieltä vielä tänäkin päivänä! Parhaiten tunnettekin ehkä ah niin ihania Charles ja Ray Eamesin kalusteita 50-luvulta, kuten näitä klassikoita:

Vielä suurempi yllätys oli, että miun aina niin luonnonläheisissä väreissä tai musta-harmaa-valkoinen skaalassa liikkunut sisustussilmäni alkoi kaipaamaan väriä! Voin kertoa, että tää on jo suuri harppaus kohti suurta ja tuntematonta. Vaikka edelleen aion pitää perusvärimaailman musta-harmaa-valkoisena (se kun kestää aikaa), olen jo hankkinut muutamia niin ihania väriläiskiä tähän pieneen yksiööni, ja lisää on tulossa. Pää-piristevärinä säilyköön limen vihreän eri sävyt, mutta Ikeasta mukaan tarttuivat jo mustien taulukehyksien lisäksi pinkit taulukehykset (ne tulevat kuulumaan selvään vähemmistöön, ja tulevat saamaan sisälleen miun ottamia mustavalkoisia valokuvia). Lisäksi kirpparilta tarttui mukaan pienen pieni, värikäs kukkopilli. Se on niiin ylisuloinen ja se tuijotti miua suuren suurilla silmillään, ja suorastaan hyppäsi mukaani ja etsii nyt paikkaansa täältä miun kodista. Lisäksi täytynee mainita, ettei kyseisen tipusen hinta päätä huimannut, sen entinen omistaja halusi nimittäin luopua siitä vaivaiseen 50cnt hintaan! Ja kaikenlisäksi se laulaakin vielä mainiosti, ja on selvästi käsityötä. Tässä siitä kuva:

Voi vaikuttaa hassulta, että olen niin innoissani jostain noin pienestä ja kaikenlisäksi KUKKOPILLISTÄ! Selitys tulee tässä: miun sisustuksen salaisuus on se, että löydän muiden ihmisten hylkäämistä aarteista jotain kaunista. Monilla tavaroilla, joita omistan, on historia, ja mikään ei ole parempaa kuin se että voi kertoa vierailijalle jonkun esineen tarinan. Tavallaan se riittää, että se esine näyttää jo siltä, että sillä olisi tarina kerrottavanaan: pelkästään se riittää saamaan ihmisten huomion. Kunhan pilli löytää paikkansa, voin luvata että monen monet hyppyset tulevat sitä vielä ihmettelemään. Aion vielä joku päivä kirjoittaa teille kokonaisen blogikirjoituksen kaikista niistä vanhoista esineistä, joita omistan, ja kerron teille niiden tarinan.

Edellisessä blogikirjoituksessani mainitsinkin ne pop art-julisteet, jotka tarttuivat mukaani Berliinistä. Laitan niistäkin sitten kuvaa, kun saan ne paikalleen tänne seinälle, mutta voin sen verran kertoa, että niistä löytyy väriä!

Myös tietynlainen graafisuus on alkanut vetää miua puoleensa. Isot isot (mutta yksinkertaiset) printit on miun silmässä nyt tosi pop. Myöskin erilaisten tekstuurien sekoittaminen varsinkin koristetyynyissä on jotenkin ihanaa, ne luo sellaista mukavaa ristiriitaisuutta kaiken harmonisen keskelle. Kun tehtiin tuossa muutama viikko takaperin muuttoa, niin eräs miespuolinen ystäväni huomautti miulle kyllä koristetyynyjen määrästä, ja hienovaraisesti vihjaili että eiköhän niitä ole jo tarpeeksi. Yritäppä siinä nyt uskottavasti vakuuttaa, ettei homma ole karannut hanskasta, kun koristetyynypinon alle hautautuneesta sängystä ei näy jälkeäkään! :D

Jokatapauksessa, saatte tottua tähän sisustuksesta vaahtoamiseen, tänne tullee vähän väliä jotain uusia älynväläyksiä, ja saatte sivusta seurailla, mihin suuntaan tää kämppä lähtee kehittymään...

Koska miulla ei ole varaa ostaa Eamesin ihania kalusteita, saatikka mitään designeria, lopetan tänään kuvaan nojatuolista, jollanen miun on ihan pakko saada. Itseasiassa sen tyylinen tuoli saattaa miun luo hyvinkin pian matkustaa, jos kaikki menee hyvin :) Ja mitä luultavimmin melko edullisestikin! Se on taas sitä 50-luvun muotokieltä:

Sisustusintoa muillekin kevääseen!

-Tanja

Ich bin ein Berliner! Tai noh, ich war ein Berliner...

Hei vaan sille jollekin yksinäiselle ja varmaan kovin tylsistyneelle ihmiselle, joka nyt aikoo hukata aikaansa lukemalla tätä miun blogia. Tää blogihan piti siis aloittaa silloin kun muutin Berliiniin vaihto-opiskelemaan, mut jostain kumman syystä sitä aikaa ei kauheesti herunu tälläsille asioille, joten aloitetaan nyt. Ja ihan ensimmäisenä aion kertoa lempipaikastani Berliinissä.

Ehdoton lempparini oli alternatiivisen taiteen mekka, Tacheles. Se on vanha, suttuinen ja epäilyttävän näköinen talo, joka kätkee sisälleen vielä suttuisempia ja epäilyttävämpiä pieniä huoneita, joista voit löytää suttuisen ja epäilyttävän taiteilijan työssään. Rakennuksessa liikkuminen itsessään on pieni seikkailu, ja toinen toistaan erikoisemmat taideteokset värittävät tätä seikkailua ennestään. Tacheles vangitsee miusta täydellisesti koko Berliinin olemuksen: tuhruinen, likainen ja ehkä monen silmään rumasta paikasta löytää erilaisuutta, kauneutta ja jännittävyyttä. Vähän niinku beauty in an unlikely place.

Tachelesin taide ei oo vain maalauksia, vaan paikalta voi ostaa mm. koruja ja erilaisia koriste-esineitä. Itse ihastuin eräästä huoneesta löytämääni lentokoneen pienoismalliin: tää kyseinen taiteilija väsäsi erilaisia koruja ja pienesineitä käytetyistä pullonkorkeista. Nyt harmittaa kun en mennyt sitä ostamaan, vaan se jäi vielä taakse odottamaan jotain toista ihmistä, joka tarjoaa sille uuden kodin.... Mukaan tarttui kuitenkin muutama pop art-tyylinen juliste, jotka nyt etsivät paikkaansa miun pikkuisen Suomi-kodin seinältä.

Tachelesin takapihalla (joka toimii kesäisin biletysalueena, Tachelesin yhteydessä kun on myös klubi ja hyvinkin tunnetu Café Zapata, jossa ei saa ottaa kuvia, mutta minäpä nappasin onnistuneesti yhden) voi löytää paljon erilaista tilataidetta ja patsaita. Myöskään ei pidä unohtaa, että kyseinen kaupunginosa tarjoaa paljon ihania pieniä kahviloita ja erikoisia liikkeitä, ja myöskin Ramones-museo sijaitsee tällä raitilla, joten en suosittele ohittamaan tätä ihanan erikoista aluetta.

Laitetaan tähän perään muutama kuva, jotka ei pysty tekemään paikalle oikeutta. Se on vaan nähtävä.

Tässä oli tää miun harjoitus-kirjoitus, katsotaan mitä seuraavaks saan aikaseks, ehkäpä jotain sisustukseen liittyvää, se kun on miun intohimo... Ja pitäähän miun laittaa kuvaa siitä miltä ne pop art-julisteet näyttää miun seinällä :)

-Tanja